Elikkäs, elikkäs.. Vuodatus on ruvennut poistelemaan alle 12 vuotiaiden tunnuksia, joten he varmasti poistavat minunkin tunnukseni koska olen 12. Ja siihen lopahti sitten minun innostukseni jatkaa Gridleytä.. Joten ette tule näkemään enää jatkoa Gridleyssä. Noh.. Tästä nyt tuli näääin lyhyt mutta toivottavasti ette piittaa siitä, ainakin jaksatte lukea tämän. :P

Viides osa, en nyt kirjoittele tähän mitään erikoista niin pääsette lukemaan :)

Aloittakaamme viides osa Kimin ja Monikan kuvasta. Ovat söötti aviopari.

Sitten vielä hieman kauempaa, Monika oli kyllästynyt vanhoihin vaatteisiinsa ja päättänyt ostaa uudet. Hyvin sopivat hänelle, kampauksestaan hän ei malttanut luopua.

Koskahan viimeksi olemme nähneet tämmöisen kuvan Monikasta ja Kimistä? En muista, mutta tuskin se teitä haittaa, nytpä ainakin näemme.

Usein Kimillä ei ollut mitään tekemistä, kun kerta hän ei ollut löytänyt edes töitäkään mistään. Kim oli löytänyt uuden mielipuuhan, maalaamisen.

Kuten ei Monikallakaan ollut yleensä mitään tekemistä, lapset olivat niin hiljaisia. Useimmiten Rakel leikki leluilla hiljaisesti, ja Sofie ja Felix tuhisivat hiljaisesti omissa pinnasängyissään.

Niin, Sofie ja Felix yleensä tuhisevat hiljaa sängyissään. Mitä nyt vähän väliä jompikumpi itkee jotain, yleensä se on Sofie, eivätkös pojat yleensä huuda ja itke? Tämähän on nyt perin kummallista, Sofie on aina se joka huutaa ja itkee, mutta Felix vain katselee ympärilleen sangen rauhallisena.. Kummallista..

Tiditidii! Monikan ensimmäinen työpäivä! Monikahan joutui menemään Laki-uralle, koska ravintola-ura bugitti hieman.

Monikan ollessa töissä Kim joutui selviämään kolmen lapsen kanssa. Rakel ei niin tuottanut vaivoja kun hän itse osasi käydä potallakin. Mutta kaksoset.. He tekivät Kimille lastenhoitamisesta kaameaa. Kim ei jaksanut tehdä itselleen edes kunnon ruokaa, otti vain kaapista hyytelöä ja söi sitä.

"Arvatkaa mitä?! Minä sain heti ylennyksen!" Monika kuulutti pihalla kaikille, pihalla  ei onneksi ollut ketään. Hän on nyt Asianajotoimiston vastaanottovirkailija.

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Rakel! Rakelin syntymäpäivät olivat koittaneet, hän siirtyisi koulun penkille. Puhaltajana toimi tällä kertaa Monika.

Tarpeeksi kaunis hän kyllä on. :O! En ole tainnut huomata kertoa teille Rakelista! No.. Hän on sottapytty, menevä, toimelias, leikkisä ja marisija. Rakel on Jousimies.

"Hahahaa! Oma huone! Jeee!" Rakel oli kiiruhtanut heti huoneeseensa, hän oli löytänyt sieltä punaisen sängyn ja päättänyt hieman testata sen kestävyyttä.

Rakelin huone kokonaisuudessaan.

Heti Rakelin syntymäpäivien jälkeen olivat vuorossa Felixin ja Sofien synttärit! Kimin sylissä on Felix ja Monika sylissä sitten on taas Sofie.

Sofiesta kasvoi todella, todella kaunis! Perijä ainesta. Sofie on sottapytty, menevä, laiska, leikkisä ja marisija. Hän on vaaka.

Felixistäkin kasvoi todella komea pikku poika, hänkin on perijä ainesta. Felix on, oho! Erilainen kuin muut Gridleyt.. Hän on siisti! Ujo, toimelias, leikkisä ja marisija ja hän on skorpioni.

Tällä kertaa opetukset eivät alkaneet heti. "Kulta, ehkä meidän ei pitäisi.." Monika aloitti, mutta Kim ehti jo painamaan huulet kiinni Monikan huuliin.

Hetken oltuaan pinnasängyssä, Felix nousi pystyyn ja esitti tai taisi ollakkin todella surullinen..

Sofie sentään pystyi rauhoittumaan. Mitähän pikkuinen sormestaan luulee?

"Kivaa! Mä pääsen kouluun!" Rakel intoili ravaten ympäri taloa.

"Jes! Nyt mä oon jo bussissa! Lähempänä koulua jo!" Rakel hymyili suuresti koulubussiin astuessaan. Tyttöä ei näyttänyt haittaavan koko kouluun meno.

Sofie opettelee kävelemään. Mahtimaidon kera tietenkin!

"Kulta, sano: hurraa, minä osaan kävellä" Kim yritti Sofieta sanomaan niin, mutta eihän Sofie osaa puhua vielä!

"Äh.. Seiska on huono numero!" Rakel puhisi surullisena koepaperi kädessään, Rakel, seiska on hyvä numero.

"Hyvä Felix! Isin poika!" Kim hurrasi Felixille kun hän oppi potalle, mahtimaidon kanssa.

"Moi äiti, mä oli tänään koulussa!" Rakel halasi äitiään. "Hei kulta, no oliko siellä kivaa?" Monika kysyi kun Rakel piti hänestä lujasti kiinni. Rakel nyökkäsi. "Auttaisikko sä mua tekemään läksyt?" Rakel kysyi vielä nopeasti. "Totta kai kulta" Monika vastasi.

Läksyjen teon jälkeen Rakelin piti päästä pihalle, hänen oli aivan pakko. "Hahaha, iskä! Et päästä irti!" Rakel nauroi kun Kim tanssitti häntä. "En, en. Mutta entä jos teenkin näin!" Kim sanoi ja laski tytön niin alas, että housut melkein osuivat maahan. Rakel ei pystynyt sanomaan mitään, kun hän niin kovaa nauroi.

Sofie! Minne sinä olet menossa?

Monikan piti juosta Sofie kiinni, Sofie kun pinkoi pakoon jo lujaa, mutta kyllä Monika sitten sai kun saikin Sofien kiinni. Sitten vain opeteltiin potalle ja Sofie oppi taidon kovan harjoittelemisen jälkeen.

Ihmeellistä kuinka koko perhe oli samassa huoneessa, kerta se on ensimmäinenkin.

Illallisen jälkeen Rakel oli juossut huoneeseensa, tietysti leikkimään.

   Aamulla kun Monika, Kim ja Rakel olivat pöydässä, Rakel kysyi yhtäkkiä: "Iskä ja äiskä, saisinko mä kaukoputken? Mä voisin vaikka auttaa teitä jossain siitä hyvästä, jooko?" "No.. Voisit saada sen pian, äiti ja isä vähän puhuu siitä ensin keskenään" Kim vastasi Rakelille.

"Kyllähän me voisimme ostaa Rakelille kaukoputken" Kim sanoi kun hän ja Monika olivat tiskanneet astiat ja menneet TV-huoneeseen. "Kyllä voisimme, hänhän saisi katseltua sillä tähtiä ja oppisi paljon tähtikuvioista esimerkiksi vaikka otavan taikka muita niitä kuvioita, siitä olisi hyötyä koulussa" Monika vastasi.

Tuossa on sitten peili, se ei vain näy hyvin.

"Hah! Nää äiskän meikit on kivoja, mä voisin mennä näin tonne discoon, tai no, tänäänhän olis yks disco, mut ootan et Henna soittaa mulle siitä, sit esitän vaan et en oo tienny siitä" Rakel suunnitteli.

"Ahaa, okei.. Ai mitä Henna?! Ai, et tänää on disco?! Joo! Tuun tietysti!" Rakel oli juossut puhelimeen kun se oli soinut.

"Puuh, nyt nopeesti ennenkö äiskä ja iskä tulee!" Rakel puhisi kun hän juoksi nopeasti ulos talosta.

"Rakel? Sinäkö se olit?" Kim oli juossut ovelle ja katsoi pihalle. Hän kun oli kuullut oven menevän kiinni.

   Melkein keskiyöllä Kim ja Monika eivät olleet löytäneet Rakelia huoneestaan tai mistään muualtakaan. He olivat päättäneet lähteä etsimään Rakelia, mutta eipäs heidän tarvinnutkaan, Rakel juuri avasi oven hiljaa ja kauhistui kun näki vanhempansa. "Rakel! Missä sinä oikein olit? Olimme Kimin kanssa hyvin huolestuneita!" Monika rupesi tenttaamaan Rakelia vihaisella äänellä. "Ja miksi sinulla on minun huulipunaani ja muitakin meikkejä?" Monika jatkoi. "Anteeks äiskä ja iskä.." Rakel yritti sopertaa ja pidätellä tai oikeastaan nieleskellä itkua.

Raakel oli juossut nopeasti huoneeseensa ja purskahtanut sitten itkuun.

Rakel oli vaihtanut yövaatteet ja mennyt makaamaan sängylleen, nopeasti hän sitten nukahtikin.

Näin lopuksi juuri sopivasti Felix ja Sofie viettivät taas synttäreitä, niin nopeasti se aika menee..

Felixistä tuli todella komea!

Sofiestakin kasvoi todella nätti!

Tällainen tuli sitten viitos osasta! En viitsinyt kiusata teitä, olisin jättänyt nuo kuvat Sofiesta ja Felixistä pois, mutta en nyt sitten jättänytkään. Hetken päästä rupee kaduttaan :P Noh.. Ei voi mitään! Olkaa onnellisia kun en kiusannut teitä :P

Ou,ou.. Neljäs osa jo :) Kuvatki sain paremmaksi.

Niin, mihinkäs me jäimmekään viime osassa? Ainiin, siihen kun Monika oli kysymässä Kimiltä jotain, mutta en kertonutkaan sitä teille! Hihii.. Älkäämme muistelko sitä pahalla.



"..Kim, kun olen tainnut rakastua sinuun todella palavasti.. Enkä haluaisi enää pitkittää tätä, joten, muuttaisitko luokseni?" Monika oli kysynyt. Kim ei vastannut mitään. Mutta yhtäkkiä hän vain pyörähti ympäri ja kasvoi aikuiseksi. Siinä taisi olla vastaus. Kirjoitankin tähän  heti tietoja Kimistä. Eli.. Hän on mammonatavoitteinen niin kuin Monikakin, unelmanaan hän pitää sairaalaan johtajaa, joten sairaalaan töihin! Hän on kauris ja luonteeltaan siisti, ujo, laiska, leikkisä ja marisija. Kim pitää hyväkuntoisista naisista joilla on punertava tukka, mutta hattua ei saa olla pään päällä. Hänellähän on taitoja! Ruoanlaitto (2), mekaniikka (2), karisma (3), kunto (2), logiikka (3), luovuus (5) ja siivous (3). Siinä taisivatkin olla sitten kaikki. Paitsi, hän toi taloon mukanaan 2391 simeleonia.



Kim uusine hiuksineen muodonmuutoksen jälkeen. Vielä kun saisi vaatteet uusina, mars kauppaan siitä!



Käskystäni Kim lähti kauppaan.



Emmehän me suinkaan unohda suloista Rakeliamme, perheeseen saatiin ostettua vauvan hoitopöytä, ja Rakel sai kokeilla sitä ensimmäisenä Monikan kanssa.



Ostosretkeltään tultuaan ja uudet vaatteet päällään Kim juoksi heti Monikan luokse ja kysyi: "kulta? Haluaisitko tulla kanssani treffeille?" "Totta kai!" Monika vastasi. Tuossa on myös Niitä Kimin uusia vaatteita, erikseen en jaksanut ottaa kuvia.




"Kim, tiedätkö mitä?" Monika aloitti. "Lännes on itä!" Kim vastasi naurahtaen. "Tai no.. Ei mitään" Monika jatkoi ja...



...Ja ehti melkein painamaan huulensa kiinni Kimin huuliin.



Kukkuu Rakel! Älä itke! Emme me ole sinua unohtaneet, vai itketkös jostain muusta asiasta?



Ai tästä Rakel taisi itkeä! No nytpä olemme taas hieman tietäväisempiä.
"Yök! Hyvin menee Kim! Laita se vaippa sinne roskakoriin! iih! Älä heitä sitä vain minne sattuu! Saat sitten siivota sen!" Monika nyrpisteli nenäänsä Rakelin hajuvaipalle. "Hei, tämähän on ihan kivaa!" Toisin sanoen Kim taisi pitää siitä..



Vauvanhoito- ja siivoussession jälkeen pari meni "nukkumaan".



     Aamulla, kukonlaulun aikaan, Monika kysyi haluaisiko Kim kihloihin. Kim oli aivan häkellyksissä, eikä saanut sanottua mitää, ei yhtikäs mitään. Monikan ilme oli jo vähän väliä meinannut kääntyä surulliseksi.. Mutta lopulta Kim sai puhuttua. "..Klunks.. Tuota.. Kyllä! Tahdon!"



Kihlauksen jälkeen Kimin oli mentävä pihalle hakemaan lehti jotta hän saisi katseltua työpaikkoja. Hän sitten päättikin jäädä pihalle lukemaan lehtä ja katselemaan työpaikkaa. Hetken katseltuaan työpaikkailmoituksia ei mieluista löytynyt.. Voi harmi! Jonkunhan pitäisi käydä töissäkin, Monika kun oli äitiyslomallaan. Niin ja, Kimhän unelmoi sairaala-urasta ja senhän minä toteutan!



Kuultuaan sisältä huutoja, Kim juoksi sisälle jättäen lehden maahan. Sisällä hän sitten huutajan olevan Rakel, Kim otti Rakelin syliin ja meni jääkaapille, tai yritti mennä jääkaapille, Monika nyt vain sattui juuri laittavan muroja sinne. "Kulta, otatko Rakelille tuttipullon sieltä, kun kerran olet laittamassa muroja samalla?" Kim kysyi.



Nyt kun samalla siirrymme pihalle, niin näemme siellä tälläisen ihanan talvisen kuvan! Talvi on laskeutunut Wister Canyoniin.



"Pyyöök! En voi olla! En todellakaan! En ikinä! Pyyöök!" Monika mietti itsekseen.



Kim oli nähnyt kun hänen kihlattunsa oli juossut vessaan, ja oksentanut siellä.. "Voisikohan se olla ruokamyrkytys?" Kim mietti samalla kun sekoitti räiskäle-taikinaa. Hän päätti soittaa ruokamyrkytyskeskukseen kun olisi saanut tehtyä räiskäletaikinan valmiiksi.



"KIM!" Monika kirkaisi yhtäkkiä, mutta jatkoi heti: "olen raskaana! me saamme lapsen!" "Sepä hyvä uutinen!" Kim vastasi ruokaa suu täynnä. "Onneksi en ehtinytkään soittaa sinne ruokamyrkytyskeskukseen!" Kim mietti itsekseen.



"Voi äidin pikkutyttö, sinä saat pikkusiskon tai -veljen" Monika kertoi Rakelille samalla kun syötti häntä.



Kun Monika oli syöttänyt ja laittanut Rakelin nukkumaan, hän vaihtoi päälleen arkivaatteet ja meni Kimin luokse ja kysyi: "Kim Tarkka, tahtoisitko tulla minun miehekseni?" "Tottahan toki! Jos sinä, Monika Gridley vain haluat minut mieheksesi" Kim vastasi leveä hymy kasvoillaan.



Tiditidiii! Rakelin oli aika siirtyä taaperoikään. Puhaltajana ja juhlijana toimi yksin Kim, Monika raukka kun oli niin väsynyt naimisiin menon jälkeen, ettei jaksanut tulla oman tyttärensä synttäreitä juhlimaan.



Tämmöinen kaunis pikkuenkeli Rakelista sitten kuoriutui, kauneus todellakin pysyi! Ettei vain muuttunut söpömmäksikin!



Jos ihmettelette miksi tässä kuvassa ei ole lattiaa tai seiniä, niin syy on yksin kertaisesti, että en jaksanut laittaa niitä kun jo rupesin pelaamaan xP


 Puheopetukset alkoivat heti. "Rakel, sano iskä" Kim yritti opettaa pienokaista puhumaan, mutta turhaan. "Igöö?" Rakel vastasi.



Kim oli turhautunut Rakelin puheopetuksiin. Hän oli laittanut Rakelin leikkimään leluilla ja painunut itse nukkumaan Monikan viereen. Monika, neuvoisitko Kimiä miten hoidetaan lapsia.



Herättyään Kim oli kuullut postin tulevan, hän vilkaisi puolinukkuvaa Rakelia ja vaihtoi vaatteet ja haki lehden itselleen.



Tälläkertaa Kim oli päättänyt onnistua, hän opettaisi Rakelia potalle.



Sillä välin kun Kim yritti opettaa Rakelia. Monikan maha pompahti jo toisen kerran. Monikahan oli aina siitä yhtä iloinen kun sai tietää pikkuisen ilmoittelevan itsestään.



Pottailun jälkeen oli vuorossa kävelyopetukset, mahtimaidon kera tietenkin.



"Hurraa kulta! Nyt osaat jo kävellä itsekin!" Kim hurrasi ja nosti tytön korkealle. Mahtimaito ja Kim olivat onnistuneet.



Tälläistä kaikenlaista Monika ehti tehdä raskausaikanaan.



Ja myös tälläistä. Kun kerta Kim ei ollut onnistunut opettamaan Rakelia puhumaan niin Monika päätti tehdä sen, mahtimaito on nykyään yleistä Gridleyn perheessä, tulette näkemään sitä varmasti moneen kertaan.



"ää ä! Äipä! Oa yliin!" Rakel sössötti juuri oppimallaan taidollaan. "Mitä? Ahaa, no hyvä on" Monika kysyi kun ei ollut ensin tajunnut mitä hänen pikkuisensa oli yrittänyt sanoa.



Voi sitä riemua..



"Noniin kulta, käyppäs vielä pisulla ja sitten mennään nukkumaan" Monika sanoi hempeällä äänellään.



"huooh.. Pääsimpäs nukkumaan, olisi nyt jo kuorsaamatta.." Monika mumisi itsekseen kun oli saanut suostuteltua Rakelin unten maille.



     Ei sitä Monikan nukkumisriemua kestänyt kauaa.. Vain viiteen aamulla.. Hyss, hyss Rakel ole nyt hiljaa. Noh! Herätit jo molemmat..



Kun Kim oli jaksanut vääntäytyä Monikan kanssa sängystä, hän meni viemään Rakelin potalle ja kas, kas joku oli oppinut potalle. Nyt Rakel omistaa kaikki taidot.



Äkkiä kuului karmea parkaisu kylpyhuoneen puolelta. Monikan synnytys oli alkanut, taas hän synnyttä vessassa.. "aaaiihh! Kim! Auuta!" Monika kirkui. Kim ei ollut mahtunut vessaan niin hän oli jäänyt sitten oven taakse kuuntelemaan mitä tapahtuu.



Tässä taisi olla Felix.



Ja tässä taisi sitten olla Sofie, niin saman näköisiä he ovat.



Kaksoset laitettiin nukkumaan ja Monika meni pihalle tutkimaan postilaatikkoa. Sieltä sitten löytyi parit laskut.

Lopetankin sitten tähän kohtaan. Toivottavasti osa miellytti teitä. Nyt puolestani toivoisin kommentteja!

Kolmatta osaa tulee nyt sitten jo! Mutta se osa, ja se osa tulee tässä!

En tiedä miksi, mutta Kaarlen oli pakko saada TV, hän oli räjähtämäisillään kun huoneessa ei ollutkaan TV:tä, hän sitten kipitti kauppaan  ja osti tuon TV:n, ja nyt se sitten oli siinä.

”Hei, saisiko tänne korjaajan? Wolttitie 15! Tulkaa nyt nopeasti, ennen kuin vaimoni huomaa asian.. Niin.. Rikoin sen vahingossa, enkä osaa korjata sitä.” Kaarle soitti korjaajalle nopeasti. Mutta..? Mutta Kaarle! Ettehän te ole Monikan kanssa edes kihloissa!

Kaarle päätti opiskella mekaniikkaa, jos kirjassa kerrottaisiin kuinka suihku korjataan. ”Ahaa! Tässä lukee, väännä muttereita niin että ne eivät ole enää löysällä.. Voih.. Kuinka Monika onkaan suloisen näköinen kun hän nukkuu, mutta.. Kaarle! Ei mitään muttia, sinähän rakastat Monikaa?

Kaarle oli kyllästynyt lukemaan mekaniikka-kirjaa, koska ei saanut silmiään irti Monikasta, joten hän kömpi suloisen Monikansa viereen ja nukahti heti.

Mitä! Niin, Monika odottaa lasta :)

”Kaarle? Miksi tämä suihku on rikki? Monika kysyi, vaikka hyvin tiesi, että Kaarle nukkuu.

Kun Kaarle nukkui eikä tiennyt vielä mitään tulevasta perheenjäsenestä, niin oli hyvä syödä vielä yksi, vain yksi hieman rasvainen lämmin leipä, eikä Kaarle saisi tietää mitään, ei yhtikäs mitään.

”Huh! Kiitos Kaarle että suostuit kanssani kihloihin!” Monika sanoi melkein pyörtyen. Ja tämä juhlallinen tapahtumahan tapahtui juhlallisesti vessan puolella.

”Voi Monika kulta! Miksen olisi suostunut?” Kaarle vastasi suudelman keskeltä.

Kun suudelmat oli saatu suudeltua, Kaarle teki muroja. Kaarle oli onnellinen kun meni kihloihin Monikan kanssa, vaikkei hän siitä kovin paljon pitänytkään, hän rakasti Monikaa niin suuresti.

”Kulta, oletko sinä lihonut? Olen nimittäin huomannut kuinka mahasi on pyöristynyt.”Kaarle kysyi Monikalta vakavissaan. ”Njamm…. En. Mutta olen raskaana!” Monika puhui samaan aikaan kun söi. ”Ai, et olekaan lihonut.” Kaarle sanoi hieman yllättyen, mutta samassa jatkoi: ”Mutta, sehän onkin  todella hyvä uutinen!”

”Korjaaja! Tulin korjaamaan suihkunne!” Korjaaja huusi.

Pianhan tuore kihlaparimme menivätkin jo naimisiin! Nyt heistä voi käyttää nimeä MR ja MRS GRIDLEY. Eivät Mr ja Mrs Gridley tainneet huomata korjaajaa, joten mikäpä siinä, korjaaja päätti lähteä vain, peri maksunkin vielä! Vaikkei hän ollut edes korjannut mitään!

Kaarlelle se oli näemmä liikaa. Siis se naimisiinmeno, ei se, että hän menetti rahaa turhaan jonkun ikäkulun korjaajan takia!

Armi oli palannut varastelemaan lehtiä.. Onneksi hän ei sentään enää kaadellut roskapönttöjä..

Kun Kaarle oli selvinnyt terapeutista, ryhtyi hän tekemään juustovoileipiä.

Kun Monika oli nukkumassa, Kaarlella ei ollut mitään tekemistä joten hän päätti potkia footbägiä Pertti Eirikas 6 kanssa

Monikakin oli herännyt ja päätti mennä maalaamaan pihalle.

Vai niin! Joku oli käynyt kaatamassa roskapöntön kun en ollut huomannut. Kaiketi Armi? Niin ja Marenki-koirahan oli jo ehtinyt kiehnaamaan roskien sekaan.

Monikan maha kasvoi jo toisen kerran! Meinaakohan tuo maha revetä pian kahtia? Se on nimittäin jo aika iso..

Monika oli päättänyt saada työn itselleen! Ja töitä hän saikin, ravintola-alalta, sitähän hän toivoikin. Hän olisi tiskaaja, ja palkkaa hän saisi 128 simeleonia. Mutta eihän töihin voinut mennä kun on raskaana!

Mitä! Tämä taitaa olla väärä kuva? Ei, Kaarle pettää Monikaa ja pahasti!

”Voih, olen niin kaivannut sinua!” Kaarle leperteli Eira Senkille. ”Niinkö? Tosiaanko? Voi, niin minäkin sinua kultsi!” Eira vastasi takaisin.

”Kaarle, missä sinä oikein olet?” Monika huusi pihalle, mutta näki kauhean näyn! Kaarle ja Eira!

”Senkin.. Senkin kiittämätön petturi! Saat kyllä nyt luvan lähteä kodistani! Anna sormukseni takaisin! Jätätkö minut nyt toisen naisen takia! Minä.. Minä olen Kaarle raskaana, jos et ole sattumoisin huomannut! Jätätkö minut ja tulevan perheenjäsenen! No onneksi hänen (siis sen tulevan perheenjäsenen) ei tarvitse olla tai elää kanssasi, koska saat häädön kodistani!” Monika kiukkusi Kaarlelle. ”No hyvä! En olisikaan enää halunnut asua kanssasi moisessa LÄÄVÄSSÄ! Ja ei, en anna sinulle sormusta takaisin! Minä myyn sen! Näkemiin! En jää kaipaamaan sinua!” Kaarle vaahtosi takaisin. Ja niin Kaarle meni heti hakemaan lehden ja etsi itselleen OMAN kämpän.

Kaarlen kanssa kinastelu oli tehnyt Monikalle nälän. Hän tosin taisi syödä hieman ylimääräistäkin hyytelöä, suruun. Mitä hän nyt tekisi? Hän oli saamassa lapsen! Eikä miehiä ollut mailla halmeilla..

Olihan hänelle tullut myös äkkinäisesti väsykin. Taitaa olla tuo raskaana oleminen raskasta.

”Hahahahaaa! Tuohan on mukavaa tuo roskapönttöjen kaatelu! Mutta Monikalla on kyllä nyt jo paljon huolia.. Naapurustossahan kaikki tietävät toistensa salaisuudet, tai melkein, ainakin kaikki mitä tapahtuu! Muahahahaa! Tarvo Mattila oli eksynyt Gridleyn talolle ja oli kaatanut samassa roskapöntön! Nyt en kyllä todellakaan tiedä mitä Monika on sinulle Tarvo tehnyt! Monika ei kyllä ole ollut ikinä sinun kanssasi tekemisissä!

Tälläisen sängynkin Monikan piti ostaa, ihan vain vauvaa varten! Lila väri sopisi myös niin tytölle kuin pojallekkin. Monikan piti ensin myydä vanha vaatelipastonsa, että tällainen komea sänky saataisiin.

”Apuuuaaaahh! Tulkaa nyt joku auttamaan! Edes jokuuuu!” Monika huusi vessan puolella, kun hän juuri oli päässyt suihkuun, niin päätti piltti tulla sitten kesken kaiken.

Voi kuinka suloisen piltin Monika sai! Tyttövauva sai nimekseen Rakel, tuntui sopivan hänelle. Vihreät simmut on perinyt äitiltään, hieman isothan ne ovat, mutta sopivat hänelle. Vaaleat kulmakarvatkin paljastivat, että Rakel on blondi! Hmm… Kaarlellakin oli mustat hiukset.. Eli eivät ainakaan Kaarlelta ole periytynyt, eikä varsinkaan Monikalta, no saa nähdä sitten.

Kun Rakel oli saatu nukkumaan, Monika päätti soittaa ennustajaeukon paikalle, kenties hän saisi loihdittua paikalle komean miehen.

Pianhan ennustajaeukko jo saapuikin.

Hups! Seinäthän ne onkin unohtunut laittaa ^^
Ensin saapuikin tämmöinen rumistus.. Miehen nimi oli Janne. (sukunimeä en nimittäin muista)

Sitten saapui tällainen komistus.. Tämmöisen miehen Monika saattaisikin haluta? Miehen nimi oli Kim Tarkka.

”Tuota.. Sinulla hienot hiukset” Monika heitti kehään pientä flirttiä. ”Kiitos, mutta sinullapa ne silmät vasta loistaakin” Kim vastasi takaisin.

Vai niin.. Ilmeisesti Janne  oli päättänyt tuoda terveisensä..

Kim oli valitellut kipeästä selästään,  joten Monika oli ryhtynyt hieromaan sitä ennenkö Kim oli ehtinyt sanoa edes kissa.

Kun niskat oli saatu hierottua, Monika taisi olla hieman rohkealla päällä, nimittäin hän kysyi ensin voisiko Kim hieman tanssia hänen kanssaan ja seuraavaksi tapahtuisi…

...Tapahtuisi suuteleminen! Mutta Kim ei tainnut olla samaa mieltä, koska perääntyi Monikan huulilta.

Seuraavaan suudelmaan Kim kyllä suostui. Molemmilla on silmätki kiinni <3

Ensisuudelman jälkeen oli vuorossa muhinointi..

"Taidan voida pahoin.." Kim sanoi yhtäkkiä kun Monika oli kysynyt häneltä jotain, ja se mitä Monika oli kysynyt häneltä:

Niin, mitä Monika oli kysynyt Kimiltä? Sen saatte tietää seuraavassa osassa! Hihihii...

 

Noniin täältä sitä tulee! Siis toista osaa.. :P Mutta nyt, hiljaisuutta pyydän! Nyt kun kaikki ovat varmaankin jo hiljaa niin voimme siirtyä toiseen osaan :)

Mihinkäs me jäimmekään viime osassa? Ainiin, siihen kun Monika oli päässyt nukkumaan. Mutta unipas olikin jäänyt hieman lyhyeksi, koska joku oli käynyt kaatamassa roskiksen. Ja torakoita ei haluttu pihalle, joten olihan sitä pakko nousta keskellä yötä nostelemaan roskiksia.

Oih! Joku oli tuonut ruusukimpun keskellä yötä! Tunnetusti se oli joltain rakastajalta, ja tällä kertaa se taisi olla Kaarlen tuoma <3

Roskakorin noston ja ruusukimpun ihastelemisen jälkeen Monika pääsi kuin pääsikin takaisin nukkumaan, ainakin tuo ilme kertoo kuinka väsynyt hän oli.

Syyllinen on hän! Mitä pahaa Monika on sinulle tehnyt? Ei yhtään mitään! Hus! Aiheutat Monikalle torakoita pihalle!

OHO! Tämä kuva olikin näköjään sama kuva kuin ensimmäinen :D

”Enkö minä koskaan saa nukkua rauhassa?!” Monika kirosi roskapöntölle.

Kaarle! Mitä sinä teet? Et kai vain aio ottaa ruusukimppuasi takaisin? Älä vain tee sitä!

Ei sentään.. Kiitos paljon Kaarle! Rahalle onkin käyttöä, jos vain Monika malttaa myydä sen.
Siihen oli myös kiinnitetty lappu. Ja mitä siinä sitten oikein luki? ”Rakas Monika! Minulla oli eilen tajuttoman hauskat treffit kanssasi! Haluaisin muistaa hauskuuttamme pienellä lahjalla. Ja lahja on sinulle, ole hyvä rakkaani!” ”T:Kaarle”

Klunks.... Joku on ryöstänyt tämän kuvan!

Monikan oli pakko päästä kokeilemaan lahjaa minkä Kaarle oli tuonut. Hetken soitettuaan sillä, Monikan piti hyvästellä ja myydä se. Siitä saatiinkin 2750 simeleonia, ja rahalle oli todellakin käyttöä!

”Ihanaa! Pääsen suihkuun! Hei! Nyt pois!” Monika huuteli niin että koko talo raikui. Nyt voisinkin hieman näyttää mitä Monika osti taloonsa. Eli kylpyhuone ei muuttunut paljoa, koska sinne tuli vain suihku.

Tuossa paikassa missä on nyt jääkaappi, uuni ja 2 työtasoa oli Monikan vanha sänky. Ja tuosta jääkaapin vieressä olevasta ovesta mentiin kylpyhuoneeseen.

Ja tuossa missä on nyt ruokapöytä ja 2 tuolia oli jääkaappi, uuni, ruokapöytä ja yksi tuoli. Ja Monika sai ostettua myös parisängynkin vanhan sängyn tilalle. Niin ja onhan tuolla nurkassa kirjahyllykin. Ja rahaa jäi vielä 1056 simeleonia!

Ja olihan pihalla vielä tutun ruusukimpun vieressä maalaustaulukin ostettu. Ja nyt, takaisin katsomaan mitä Monika oikein puuhailee.

Monika osasi kyllä esittää vaativaakin.. Hän ei muka selviäisi ilman vaatekaappia.

Eikä hän myöskään muka osaisi elää ilman hienoa pöytää tai uusia tuoleja..

Kun muuta tekemistä ei ollut, päätti kantaäitimme maalata pienen taulun, tai ainakin harjoitella maalaamista.

Taaaaaasko!? Teksti on sama kuin edellä mainituissa Armin roskapönttöjen kaadoissa.

Pianhan Monika olikin kyllästynyt maalaamiseen kun suti ei totellut häntä.. Roskapöntön noston jälkeen oli pakko päästä nukkumaan, joten krooh pyyh.

Monika oli paaaljon pirteämpi herätessään. Postikin oli jo ehditty tuoda, joten se merkitsee työpaikkaa tai ainakin työpaikan etsintää.. Hymykin oli tällä kertaa herkässä.

Voi ei! Armi… Mitähän hän nyt tekee?

Armihan on nätti likka, voisi säästää hänet perijöille. Niin ja Armi ei tehnyt tällä kertaa mitään pahaa, kun olin ilkeä hänelle ja laitoin maalaustelineen ja ruusukimpun sisälle :P Eikä Monikakaan löytänyt kokin-uraa mistään lehden osioista. Pitäisi varmaankin kipittää johonkin paikkaan missä on tietokoneita ja sieltä sitten katselisi työpaikan itselleen:D

Kun Armi oli lähtenyt, Monika soitti Kaarlelle ja kutsui hänet kylään. ”Hei kulta, haluaisitko tulla kylään?” Monika kysyi lepertelevällä äänellä. ”Kuulostaapa hyvältä ajatukselta, Rouva Kurjenkaula kävi paukuttamassa oveanikin, niin on hyvä päästä sinne turvaan sinun luoksesi!” Kaarle vastasi.

”uhmmmnh… Hei pupunen.. Oi anteeksi! Siis tarkoitin kultasein..” Kaarle mumisi suukon seasta. Ja Monikan tervehdys taisi sitten ollakkin vain tuo suudelma.

”Muuta luokseni!” Monika kysyi äkkinäisesti. ”Voisinko todellakin?” Kaarle kysyi innokkaasti. Monika nyökkäsi. ”Sitten, muutan heti!” Kaarle sanoi täynnä intoa.
Noniin.. Tässä vähän tietoja Kaarlesta:  ….Kaarle on romantiikkatavoitteinen.. Hän on vaaka, ja hän on TYÖTÖN!!! Ou nou… pitää löytää hänelle äkkiä työpaikka ettei käy mitenkään, Monika kun ei tykännyt hirveästi työttömistä… Hän on sottapytty, menevä, laiska, leikkisä ja kiltti. Ja hän pitää silmälaseja pitävistä naisista joilla on meikkiä, mutta hänellä ei todellakaan saa olla ylimääräisiä kiloja! Niin ja Kaarle toi 738 simeleonia. Ainiin, melkein unohdin jo, Kaarlen unelmana on kohota urheilu-uran huipulle.

Perheeseen ostettiin heti peili. Ja Monika passitti Kaarlen heti peilin eteen muuttamaan hiuksiaan.

Tässä Kaarle on sitten ihan uusissa hiuksissaan. Kaarlesta tulikin ihan komean näköinen toisissa hiuksissa.

”Kulta, kun minä olen aina halunnut miehen ja ainakin yhden lapsen itselleni” Monika alkoi selittää. ”Niin, pitää nyt vähän katsoa, kun meillä ei ole edes paljoa rahaakaan, niin odota hetken, että saamme rahaa jostain” Kaarle sanoi.

Kun Kaarle ei kerta ollut halunnut lasta vielä niin kyllähän Monika oli siihen suostunut, mutta oli hän saanut Kaarlen kokeilemaan. Molemmille oli tullut yhtäkkiä nälkä, joten kukas muukaan kuin Monika laitettiin tekemään illallista. Ja ruokahan onnistui täydellisesti.

Illan tullen ja Monikan ollessa sisällä, Kaarle tajusi että, roskapöntöstä voisi löytyä jotain mielenkiintoista. Ja niinhän hän löysikin, vanha virveli oli nakattu heidän roskapönttöönsä, siitä sai oivasti 6 simeleonia, tästä hän ei kyllä saisi kertoa Monikalle, koska tämä ei tykännyt kun roskapönttöjä tongittiin.

Illan tullen Kaarle tajusi myös, että hänenhän pitäisi mennä töihinkin, rahapulan takia. Kaarle sai töitä urheilu-uralta, hän olisi joukkueen maskotti.

Tälläiset vaatteet Kaarle löysi vaatekaapistakin hetken tongittuaan.

Pääsiväthän Kaarle ja Monika testaamaan uutta sänkyäkin kahdestaan.

Kukas muukaan sai ruveta tekemään muroja kuin Kaarle.. Monika kun vain halusi jäädä nukkumaan, mokoma roikale!

Mitäs.. Mitäs tämä on? Monika sai vaivautua heti ylös sängystä ja juosta vessaan. Ei kai Kaarle ole tartuttanut Monikaan jotain pöpöä sieltä roskapöntöstä?

Voi, voi Kaarle! Toivotaan parasta Monikalle, jos vaikka olisitkin tartuttanut hänet… No, mitä tapahtuukaan, sen saatte sitten joskus lukea seuraavasta osasta!