Noniin täältä sitä tulee! Siis toista osaa.. :P Mutta nyt, hiljaisuutta pyydän! Nyt kun kaikki ovat varmaankin jo hiljaa niin voimme siirtyä toiseen osaan :)

Mihinkäs me jäimmekään viime osassa? Ainiin, siihen kun Monika oli päässyt nukkumaan. Mutta unipas olikin jäänyt hieman lyhyeksi, koska joku oli käynyt kaatamassa roskiksen. Ja torakoita ei haluttu pihalle, joten olihan sitä pakko nousta keskellä yötä nostelemaan roskiksia.

Oih! Joku oli tuonut ruusukimpun keskellä yötä! Tunnetusti se oli joltain rakastajalta, ja tällä kertaa se taisi olla Kaarlen tuoma <3

Roskakorin noston ja ruusukimpun ihastelemisen jälkeen Monika pääsi kuin pääsikin takaisin nukkumaan, ainakin tuo ilme kertoo kuinka väsynyt hän oli.

Syyllinen on hän! Mitä pahaa Monika on sinulle tehnyt? Ei yhtään mitään! Hus! Aiheutat Monikalle torakoita pihalle!

OHO! Tämä kuva olikin näköjään sama kuva kuin ensimmäinen :D

”Enkö minä koskaan saa nukkua rauhassa?!” Monika kirosi roskapöntölle.

Kaarle! Mitä sinä teet? Et kai vain aio ottaa ruusukimppuasi takaisin? Älä vain tee sitä!

Ei sentään.. Kiitos paljon Kaarle! Rahalle onkin käyttöä, jos vain Monika malttaa myydä sen.
Siihen oli myös kiinnitetty lappu. Ja mitä siinä sitten oikein luki? ”Rakas Monika! Minulla oli eilen tajuttoman hauskat treffit kanssasi! Haluaisin muistaa hauskuuttamme pienellä lahjalla. Ja lahja on sinulle, ole hyvä rakkaani!” ”T:Kaarle”

Klunks.... Joku on ryöstänyt tämän kuvan!

Monikan oli pakko päästä kokeilemaan lahjaa minkä Kaarle oli tuonut. Hetken soitettuaan sillä, Monikan piti hyvästellä ja myydä se. Siitä saatiinkin 2750 simeleonia, ja rahalle oli todellakin käyttöä!

”Ihanaa! Pääsen suihkuun! Hei! Nyt pois!” Monika huuteli niin että koko talo raikui. Nyt voisinkin hieman näyttää mitä Monika osti taloonsa. Eli kylpyhuone ei muuttunut paljoa, koska sinne tuli vain suihku.

Tuossa paikassa missä on nyt jääkaappi, uuni ja 2 työtasoa oli Monikan vanha sänky. Ja tuosta jääkaapin vieressä olevasta ovesta mentiin kylpyhuoneeseen.

Ja tuossa missä on nyt ruokapöytä ja 2 tuolia oli jääkaappi, uuni, ruokapöytä ja yksi tuoli. Ja Monika sai ostettua myös parisängynkin vanhan sängyn tilalle. Niin ja onhan tuolla nurkassa kirjahyllykin. Ja rahaa jäi vielä 1056 simeleonia!

Ja olihan pihalla vielä tutun ruusukimpun vieressä maalaustaulukin ostettu. Ja nyt, takaisin katsomaan mitä Monika oikein puuhailee.

Monika osasi kyllä esittää vaativaakin.. Hän ei muka selviäisi ilman vaatekaappia.

Eikä hän myöskään muka osaisi elää ilman hienoa pöytää tai uusia tuoleja..

Kun muuta tekemistä ei ollut, päätti kantaäitimme maalata pienen taulun, tai ainakin harjoitella maalaamista.

Taaaaaasko!? Teksti on sama kuin edellä mainituissa Armin roskapönttöjen kaadoissa.

Pianhan Monika olikin kyllästynyt maalaamiseen kun suti ei totellut häntä.. Roskapöntön noston jälkeen oli pakko päästä nukkumaan, joten krooh pyyh.

Monika oli paaaljon pirteämpi herätessään. Postikin oli jo ehditty tuoda, joten se merkitsee työpaikkaa tai ainakin työpaikan etsintää.. Hymykin oli tällä kertaa herkässä.

Voi ei! Armi… Mitähän hän nyt tekee?

Armihan on nätti likka, voisi säästää hänet perijöille. Niin ja Armi ei tehnyt tällä kertaa mitään pahaa, kun olin ilkeä hänelle ja laitoin maalaustelineen ja ruusukimpun sisälle :P Eikä Monikakaan löytänyt kokin-uraa mistään lehden osioista. Pitäisi varmaankin kipittää johonkin paikkaan missä on tietokoneita ja sieltä sitten katselisi työpaikan itselleen:D

Kun Armi oli lähtenyt, Monika soitti Kaarlelle ja kutsui hänet kylään. ”Hei kulta, haluaisitko tulla kylään?” Monika kysyi lepertelevällä äänellä. ”Kuulostaapa hyvältä ajatukselta, Rouva Kurjenkaula kävi paukuttamassa oveanikin, niin on hyvä päästä sinne turvaan sinun luoksesi!” Kaarle vastasi.

”uhmmmnh… Hei pupunen.. Oi anteeksi! Siis tarkoitin kultasein..” Kaarle mumisi suukon seasta. Ja Monikan tervehdys taisi sitten ollakkin vain tuo suudelma.

”Muuta luokseni!” Monika kysyi äkkinäisesti. ”Voisinko todellakin?” Kaarle kysyi innokkaasti. Monika nyökkäsi. ”Sitten, muutan heti!” Kaarle sanoi täynnä intoa.
Noniin.. Tässä vähän tietoja Kaarlesta:  ….Kaarle on romantiikkatavoitteinen.. Hän on vaaka, ja hän on TYÖTÖN!!! Ou nou… pitää löytää hänelle äkkiä työpaikka ettei käy mitenkään, Monika kun ei tykännyt hirveästi työttömistä… Hän on sottapytty, menevä, laiska, leikkisä ja kiltti. Ja hän pitää silmälaseja pitävistä naisista joilla on meikkiä, mutta hänellä ei todellakaan saa olla ylimääräisiä kiloja! Niin ja Kaarle toi 738 simeleonia. Ainiin, melkein unohdin jo, Kaarlen unelmana on kohota urheilu-uran huipulle.

Perheeseen ostettiin heti peili. Ja Monika passitti Kaarlen heti peilin eteen muuttamaan hiuksiaan.

Tässä Kaarle on sitten ihan uusissa hiuksissaan. Kaarlesta tulikin ihan komean näköinen toisissa hiuksissa.

”Kulta, kun minä olen aina halunnut miehen ja ainakin yhden lapsen itselleni” Monika alkoi selittää. ”Niin, pitää nyt vähän katsoa, kun meillä ei ole edes paljoa rahaakaan, niin odota hetken, että saamme rahaa jostain” Kaarle sanoi.

Kun Kaarle ei kerta ollut halunnut lasta vielä niin kyllähän Monika oli siihen suostunut, mutta oli hän saanut Kaarlen kokeilemaan. Molemmille oli tullut yhtäkkiä nälkä, joten kukas muukaan kuin Monika laitettiin tekemään illallista. Ja ruokahan onnistui täydellisesti.

Illan tullen ja Monikan ollessa sisällä, Kaarle tajusi että, roskapöntöstä voisi löytyä jotain mielenkiintoista. Ja niinhän hän löysikin, vanha virveli oli nakattu heidän roskapönttöönsä, siitä sai oivasti 6 simeleonia, tästä hän ei kyllä saisi kertoa Monikalle, koska tämä ei tykännyt kun roskapönttöjä tongittiin.

Illan tullen Kaarle tajusi myös, että hänenhän pitäisi mennä töihinkin, rahapulan takia. Kaarle sai töitä urheilu-uralta, hän olisi joukkueen maskotti.

Tälläiset vaatteet Kaarle löysi vaatekaapistakin hetken tongittuaan.

Pääsiväthän Kaarle ja Monika testaamaan uutta sänkyäkin kahdestaan.

Kukas muukaan sai ruveta tekemään muroja kuin Kaarle.. Monika kun vain halusi jäädä nukkumaan, mokoma roikale!

Mitäs.. Mitäs tämä on? Monika sai vaivautua heti ylös sängystä ja juosta vessaan. Ei kai Kaarle ole tartuttanut Monikaan jotain pöpöä sieltä roskapöntöstä?

Voi, voi Kaarle! Toivotaan parasta Monikalle, jos vaikka olisitkin tartuttanut hänet… No, mitä tapahtuukaan, sen saatte sitten joskus lukea seuraavasta osasta!