Noniin,  pääsimpäs aloittamaan ensimmäisen osan! Harmi vain, minulla ei ole vielä korvaavia ihoja, mutta yritän saada nekin  :)Tästä ensimmäisestä osasta tuli nyt sitten 36 kuvan pituinen :D Mutta nyt siihen osaan :)

Joo, tää eka kuva onki näköjään vähä pieneet kuva ku noi muut..

"Pöö!" "hahhah, säikähditte!"
Noniin,  tässä tämä meidän tähtemme.  Monika Gridley! Hän on sottapytty, menevä, laiska, leikkisä ja marisijaa ja kilttiä hän on vähän molempia. Hänen elämäntoiveenaan on tienata 100 000 simeleonia. Niin ja jos teitä kiinnostaa, hän on härkä. Ainiin, Monika pitää hyväkuntoisista miehistä joilla on ruskeat hiukset ja hän ei todellakaan saa olla työtön, muuten saa mies kuulla hyvästit meidän kantaäidiltämme!

Tämmöisen pienen talon kiinteistövälittäjä myi Monikalle. Monika yritti vieläpä saada alennusta tämmöisestä talosta hurmaavalla sharmillaan, mutta ei saanut alennusta, kiinteistövälittäjä passitti hänet vain nopeasti ulos huoneesta, huusi vain perään: "Talo on sitten Wister Canyonissa!"
Noh.. Älä huoli Monika, jäihän sinulle 52 simeleonia vielä.

Ja tälläinen se on sitten sisältä. Eikös olekin hurmaava talo?

Monika päätti mennä Stadille, jospa sieltä löytyisi komeita poikamiehiä.

Katon ja seinät olen näköjään unohtanut laittaa :D Anteeksi!
Ei näkynyt ketään joka miellyttäisi Monikaa, joten pari tanssiaskelta ja sitten hän vaihtaisi paikkaa.

Voi ei! Anteeksi! Olin unohtanut näköjään tässäkin laittaa seinät! Seuraavissa kuvissa olen kyllä paaaljon tarkempi!
Ei Monika tainnut ketään hurmuria Stadilta löytää, joten päätti tulla kotiin ja löysikin sieltä vieraan, tämä vieras olikin ruma kuin mikä ja oli kaiken lisäksi vielä teinikin. Mutta pitihän niitä ystäviäkin jotenkin löytää…

Postipojan lähdettyä, Monika sai suostuteltua itsensä etsimään työpaikkaa.
"Pitäähän minun nyt saada edes rahaa jostain!" Monika puheli lehdelle. "Lääketiede, Sotilas, Urheilu.." "Arrgh! Ei minua kiinnosta mikään urheilu, lääketiede tai mikään sotilas-ura! Haluaisin mieluummin kokiksi" Hän selaa lehteä katsellen mieluista työpaikkaa.

"Haloo? Saisinko tänne taksin? Siis mitä? Juu, kyllä vain, Wolttikuja 15. Kiitos, hei."
Monika soitti taksikeskukseen päästäkseen uuteen poikamies-jahtiin Stadilla.

"Sainpas! En saanut vieläkään, en ainuttakaan" Monika yritti pyydystää perhosia ennen kuin taksi tulisi.
Hmm.. Kyllä sinä vielä joskus saat niitä himoitsemiasi perhosia..

Anteeksi, tämä on hieman sumea kuva, koska otin tämän taksin lasin läpi.
"Vie minut Stadin kadulle, kävelen sieltä sitten itse johonkin paikkaan" Monika käski kuskia ystävällisesti.

Wou.. Tämä jos näytti isolta, hienolta ja arvokkaalta paikalta.

Paikalle saapui tämmöinen mies, sopisi kyllä varmasti Monikalle, hiukset pitäisi vain muuttaa ruskeiksi. Niin ja miehen nimihän oli tietysti Kaarle Janatuinen, hieman tyhmä nimi vain, ainakin minun mielestäni, mutta tokkopa nimi miestä tekee.

"Niin tuota.. Minä olen Monika Gridley.." Monika yritti sopertaa jotain. " Jaa, no minä olen sitten Kaarle, Kaarle Janatuinen" Mies vastasi Monikalle ihan tavallisesti, ei taida tämä mies olla ujon puoleinen.

"Kun tuota.. Minun pitäisi nyt lähteä takaisin kotiini, soitellaanko sitten?" Monika rohkaisi mielensä ja sanoi Kaarlelle. "Juu, kyllähän se mulle sopii, tavataan vaan taas uudelleen, sä oot kyllä aika mukavaa seuraa" Tokaisi Kaarle takaisin, muttei suostunut halaamaan, Monika kuulemma haisi hielle.. Se kyllä taisikin olla syy miksi Monika sanoi Kaarlelle lähtevänsä kotiin, rahaa kun suihkuun ei ollut... ( On muuten tuo Kaarle aika suorapuheinen, sanoo naiselle vain että se haisee hielle.. :P)

Joten Monika käveli puhelimen luo, ja soitti taksin kotiin.

Oli nälkäkin yllättänyt taksissa, joten ei kulunut hetkeäkään kun Monika oli jo juossut jääkaapin luo.
"Tästä makkaraa.." Monika puheli itsekseen ja teki voileipäänsä.

Monika pesi kätensä niin moneen kertaan, että ne olivat aivan pehmeät. Miksi hän nyt kätensä aivan pehmeiksi pesi?

Ahaa! Tämän takia! Hän soitti Kaarlelle! "Hei, täällä on Monika, voisitkohan sinä kenties tulla minun luokseni?" Hän kysyi ja kikatti.

"Tuota kun, meedioni käski minun pysyä tänään sisällä, ja minä kun tottelen häntä melkoisen totisesti" Kaarle kertoi. "No hyvä on.." Monika sanoi puhelimeen hieman surullisena. " Mutta voisimmehan me jutellakin vain tässä puhelimessa?" Kaarle jatkoi juttuaan. "Kyllä voimme!" Monika innostui, siitä tuo ilmekin.

Monika oli niin iloinen kun Kaarle oli suostunut juttelemaan hänen kanssaan. Hän jopa keksi ottaa jääkaapista hyytelöä!

"njamm.. Huomenna katselen työpaikkaa, mieluiten kokin-uralta. Sitten voisin kutsua Kaarlen tänne, jos hänen meedionsa sen sallii." Monika mässytti suu täynnä ruokaa. Herää Monika! Kaarle syötti sinulle pienen valkoisen valheen!

"Kaarle! Hei! Ai mitä? Haluaisit, että olisin sinun paras kaverisi?" Monika yllättyi kun Kaarle soitti.
"Voi Kaarle, haluaisin sinun kanssasi enemmänkin…" Monika mietti itseksensä.

"Ihanaa!  Kaarle kutsui minut Stadille!" Monika mietti itsekseen ja meinasi pakahtua onnesta.

"Lopettaisivat nyt nuo lääppäilyt toisiansa kohtaan.. Pyh!" Rouva Kurjenkaula käveli Monikan ja Kaarlen vierestä ja sanoi äänekkäästi äskeisen.

"No voi anteeksi jos sinua haittaa se, että satun tykkäämään Kaarlesta!" Monika vastasi hieman töykeästi. "Älä yritäkkään pyydellä anteeksi! Olet kopioinut minun helmeni! Sitä en anna koskaan anteeksi!" Rouva Kurjenkaula vastasi yhtä töykeästi kuin Monika hänelle. "Hyvästi!" Rouva Kurjenkaula jatkoi.

"Ja sinä! Pysy kaukana tuosta tytöstä! Hänestä ei seuraa mitään hyvää!" Rouva Kurjenkaula väitti. Kaarle yritti vain nopeasti juosta pois alta.

Anteeksi nuo timantit :P

"Älä välitä hänestä, enkä minä ole mikään paha tyttö! Monika halasi ystävällisesti Kaarlea.

"Kaarle, haluaisitko tulla treffeille kanssani?" Monika kysyi. Tiedättekö mitä Kaarle vastasi?
"Tottahan toki!" Tuon Kaarle vastasi.

"Monika, kanssasi on aivan ihanaa!" Kaarle lausui hiljaa. "Kiitos", kuului vain Monikan suusta.

Nopeasti Monika muiskauttikin suukon Kaarlen suulle. Ja molemmilla oli vielä silmätkin kiinni <3

"Minähän varoitin sinua tollo!" Rouva Kurjenkaula löi Kaarlea laukullaan ja kiljui.

Pianhan he jo muhinoivatkin.. Onneksi he pystyivät keskittymään toisiinsa vaikka Rouva Kurjenkaula oli melkein kokoajan jossain seuraamassa mitä he touhusivat.

"Kaarle!" Monika kirkaisi ja hihitti kun Kaarle jo ehti painamaan huulensa kiinni Monikan huuliin.

"Haluaisitko kyydin kotiin?" Monika kysyy lopulta kun oli saanut Kaarlen irti huulistaan. "Voisin halutakin" Kaarle vastasi myöntävästi. Mikähän tota Rouva Kurjenkaulaa vaivaa? Taas se oli kiinni Kaarlessa ja Monikassa :D

Joten Monika reippaili väsymyksestään huolimatta taksipuhelimen luo ja soitti taksin kotiin.

Vietyään Kaarlen kotiin, taksikuski toi Monikan omaan kotiinsa. Monika painui suoraa päätä nukkumaan kun taksi oli pysähtynyt.

Näihin tunnelmiin jäämme odottamaan seuraavaa osaa :P Toivoisin teiltä kommentteja, kommentteja! Toivottavasti piditte ensimmäisestä osasta! Ja sanokaa jos siinä oli jotain hullusti esim. kuvat :P tai jotain muuta.